Tiedotearkisto:
Julkaisuaika oli 19.2.2020 - 20.4.2020
Asiakaspalveluoppien ammentamista Japanissa
Juulia Yli-Torvi valmistui vastikään matkailualan perustutkinnosta vastaanottovirkailijaksi. Osan opinnoistaan Juulia suoritti kahden kuukauden mittaisella kansainvälisellä jaksolla Japanissa, jonne hän pääsi Hanako-verkoston kautta.
Juulia (vasemmalla) japanilaisen ystävänsä Kanakon sekä toisen suomalaisen opiskelijan Annen kanssa.
Juulia työskenteli Japanissa Mito-nimisessä kaupungissa luksushotellissa, jonka palvelut painottuivat etenkin hääjuhliin ja niihin liittyviin järjestelyihin. Hotellissa kaikki oli suurempaa kuin Suomessa on totuttu.
- Hotellissa oli muun muassa kuusi kokoustilaa, joista suurimpaan mahtui 2000 henkilöä. Siellä oli myös oma kappeli ja hääpukuvuokraamo, Juulia kertoo.
- Sain itsekin kokeilla päälleni japanilaista hääpukua. Se oli tavallaan iso kimono, ja hyvin painava.
Japanilainen hääpuku Juulian yllä.
Kansainväliselle vaihtojaksolle pääsy ei ollut itsestäänselvyys. Juulian piti tehdä etukäteen CV ja esitellä osaamistaan. Japanin päässä tehtiin valinta mukaan otettavista opiskelijoista. Hanako-verkoston kautta Juulia sai apurahan, jolla pystyi maksamaan lennot sekä osan asumiskuluista. Yhtä aikaa samassa hotellissa oli Hanako-verkoston kautta toinenkin suomalainen opiskelija, Anne Tampereelta.
Pitkiä päiviä ja kurinalaista työtä
Japanilainen työkulttuuri eroaa monilta osin suomalaisesta. Työpäivät ovat pitkiä, usein 9-10 -tuntisia. Asiakaspalvelutyössä asiakas on aina tärkein, ja työhön panostetaan vähintään 150 prosenttia. Työkulttuuri on hyvin tiukkaa ja sääntöjä on paljon.
- Ihmisiä puhutellessa käytetään neljää erilaista kohteliaisuusasteikkoa. Näistä kaikkein kohteliain puhuttelumuoto on aina käytössä asiakaspalvelussa, Juulia kertoo.
- Kamalinta työssä oli korkokenkäpakko. Naisilla on töissä aina korkokengät, ja tunnin ruokataukoa lukuun ottamatta työpäivän aikana ei saa istua ollenkaan. Koko pitkän päivän seisominen ja käveleminen oli raskasta, Juulia muistelee.
Tiukoista säännöistä Juulialle mieleen on jäänyt myös se, kun hän vahingossa osoitti kerran asiakasta sormella. Se oli kiellettyä. Myöskään mitään henkilökunnan syömistä tai juomista asiakkaat eivät saaneet nähdä. Lävistykset ja tatuoinnit olivat myös kiellettyjä.
Japanilaiset työkaverit osasivat Juulian mukaan huonommin englantia kuin suomalaiset. Englanti on japanilaisessa koulussa pakollinen kieli, mutta yleensä nuoret opiskelevat ensin kiinaa tai koreaa. Vasta tämän jälkeen panostetaan englannin kieleen. Näin ollen englannin kielen taito ei yleensä ole samalla tasolla kuin vaikkapa suomalaisilla. Vieraiden kielten vaatimusta ei juurikaan hotellin työtehtäviin ole.
- Hotellissa oli vieraana viikon ajan belgialainen maratoonari. Minun ja Annen lisäksi hotellissa oli vain kaksi työntekijää, jotka puhuivat hyvin englantia. Näin ollen me saimme osallistua belgialaisen palvelemiseen koko viikon ajan, Juulia kertoo.
Vaikka työpäivät olivat pitkiä, jäi vapaa-ajallekin ja nähtävyyksien katselemiselle aikaa. Työpäivien jälkeen työporukka saattoi kokoontua yhdessä istumaan iltaa, ja Juulia saikin heistä uusia ystäviä. Etenkin Kanako-nimisestä työkaverista tuli läheinen ystävä.
- Käytiin usein vapaa-ajalla kiertelemässä nähtävyyksiä toisen suomalaisen opiskelijan, Annen kanssa. Kanako oli usein mukana. Yhdessä kierreltiin paikkoja ja käytiin vaikkapa syömässä.
Pitkistä työpäivistä huolimatta aikaa jäi shoppailuun ja nähtävyyksien kiertelyyn.
Opinnot purkkiin pikavauhtia
Vaihtojakson aikana myös Juulian opinnot etenivät vauhdilla, sillä hän suoritti jakson aikana 40 osaamispisteen laajuisen tutkinnon osan ja näytön. Juulia saikin opinnot plakkariin ja valmistui vastaanottovirkailijaksi pian Japanista palattuaan. Koko tutkinnon suorittamiseen Juulialla kului aikaa reilu 1,5 vuotta, sillä hän oli ollut aikaisemmin ravintola-alalla töissä ja suorittanut myös lukion. Lisäksi kesäopintojen suorittaminen oppisopimuksella nopeutti opiskelua.
- Nyt valmistumisen jälkeen aion etsiä aluksi töitä omalta alalta, ja mahdollisesti hakea opiskelemaan yliopistoon. Tämä Japanin jakso oli aivan mahtava kokemus. Onneksi ryhmänohjaajani sattui tietämään kiinnostukseni Japania kohtaan, ja ehdotti minulle tälle jaksolle hakeutumista.
Kirjoittanut Henna Jokinen
Julkaistu 19.2.2020