Tiedotearkisto:
Julkaisuaika oli 17.2.2016 - 18.3.2016
Luonnonraaka-aineissa suuret mahdollisuudet – lainsäädäntö jarruttaa
Luonnonvara-ala ja luonnonraaka-aineista valmistetut tuotteet ovat hyvässä nousussa. Raaka-ainetta Lapin luonnossa riittää ja villiruuan arvostus on noussut kotimaassa ja maailmalla kohisten. Lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä vieraili Lapin ammattiopiston Kemijärven toimipisteessä tutustumassa luonnonvaratuottajien osaamiseen.
Tuotekehityskeittiössä voidaan valmistaa myös kosmetiikkaa. Tässä purkissa on vartalovoidetta.
Vierailun aikana tutustuttiin välineisiin, oppimisympäristöihin sekä elintarvike- ja kosmetiikkatuotteisiin, joita tiloissa on luonnon raaka-aineista kehitetty. Alan mahdollisuudet elinkeinolle ovat lupaavat, mutta haasteita on kuitenkin melkoisesti. Haasteiden selättäminen nousikin tutustumisen aikana puheeksi.
Luonnonvara-ala itsessään vaatii paljon osaamista ja tuotekehitystä. Tähän pystytään nyt vastaamaan osaavien kouluttajien ja opetukseen tarvittavien uusien tilojen sekä välineiden myötä. Yrittämisen kannalta hankalampana haasteena ovat raaka-aineiden käyttöä ohjailevat lait ja säädökset, sillä moni pitkään perinteisestikin käytetty lappilainen raaka-aine ei ole kaikkien vaatimusten mukaan testattu ja tutkittu. Niiden käytölle kaupallisessa tarkoituksessa ei siis ole lupaa, vaikka kotitaloudet niitä päivittäin itse valmistettuna elintarvikkeena käyttäisivätkin.
Myös Kärnä itse valmistaa paljon ruokaa lappilaisen luonnon raaka-aineista ja puhuu sen puolesta myös eduskunnassa.
- Kyllähän meillä Suomen luonnossa mahdollisuuksia on lähes rajattomasti kun ne vaan ymmärretään. Kovasti olen yrittänyt villiruoka- ja lähiruoka-ajatusta eduskuntaankin viedä. Silvia Modigille vein kaksi riekkoa karvat päällä ja näytti hän linnut lautaselle saaneen, naurahtaa Kärnä.
Opettaja Anu Tossavainen on yhtä mieltä mahdollisuuksista, mutta on huomannut, että tiukka elintarvikelainsäädäntö ja varsinkin uuselintarvikelaki pistää usein kovasti kapuloita rattaisiin.
- Suomen tasolla isotkin yritykset ovat helisemässä säännösten kanssa. Monesti tämä tarkoittaa, että on ensin lähdettävä ulkomaan markkinoille, jossa on sallivammat säädökset, ennen kuin voi toimia Suomessa, huokaa Tossavainen.
Airi Pirttijärvi-Virtanen esittelee tuotekehityskeittiötä yhdessä toimipistejohtaja Tapani Kähkösen kanssa.
Yksi tuttu esimerkki on pakurikääpä. Sitä saa käyttää pakuriteenä, mutta jos valmistat siitä vaikkapa kastikkeen, ei se enää ole laillista. Maalisjärki sanoo, että kastikkeen ainesosana sitä voisi käyttää, mutta laki on toista mieltä. Jotta käyttö olisi laillista, pitäisi pakurikäävän käytölle kastikkeessa hakea Euroopan komissiolta uuselintarvikelupa. Luvan saamiseksi yrittäjän pitää tehdä selvitys tuotteen turvallisuudesta. Selvitys voi tulla hyvinkin kalliiksi ja kun lupahakemuksen käsittely vie tällä hetkellä Eviran mukaan aikaa kahdesta neljään vuotta, hyytyy monen yrittäjän hyvä idea uudesta tuotteesta alkumetreille.
Keittiöstä valmistuneita, Lapin raaka-aineista tehtyjä herkkuja.
Kärnä pitää tärkeänä, että elinkeinoa merkittävästi hankaloittaviin lakeihin, asetuksiin ja viranomaisten ohjeistuksiin päästään vaikuttamaan. Ensin ne pitää kuitenkin saattaa päättäjien tietoisuuteen.
- Olisi hyvä, että esimerkiksi alan etujärjestöltä saataisiin jonkinlainen koontipaketti elinkeinotoimintaa haittaavista säädöksistä, jotka pitää muuttaa. Toivottavasti tällainen laaja ja kattava paketti saadaan, sillä usein säännöksiin ei edes tarvita isoja muutoksia. Valitettavasti virkamiehet menevät EU-säädöksissä tiukimman kautta ja jopa vielä yli.
- Meillä säädös mielletään turhan tiukasti rajoitteena. Sen sijaan, että kysymme voidaanko me säädöksen puutteissa jokin asia tehdä, meidän pitäisi kysyä miten me voimme tämän asian säädöksen puitteissa tehdä, sanoo Kärnä.
Evira on hieman jo höllentänyt linjaustaan. Eviran mukaan nimittäin uuselintarvikelupa tarvitaan silloin, jos tuotteella tai ainesosalla ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997. Käyttöhistorian osoittaminen on kuitenkin tuottajan itsensä vastuulla. Lapin ammattikorkeakoulu on tarttunut tähän mahdollisuuteen ja heillä on tällä hetkellä menossa maa- ja metsätalousministeriön tilaama ja rahoittama työ "Luonnontuotealan uuselintarvikekysymykset – tiedonhankinta ja koulutus", jossa elintarvikkeita ja niiden käyttöä ennen vuotta 1997 kartoitetaan. Se, millaiset vaateet Eviralla on käyttöhistorian osoittamiseksi, jää nähtäväksi.
Kirjoittanut Petteri Nissinen
Julkaistu 17.2.2016