Tiedotearkisto:
Julkaisuaika oli 18.3.2016 - 27.5.2016
Täyttä opiskelua dysfasiasta huolimatta
Utsjoen Ailigas-tunturi katselee orastavan kevättalven auringossa alas laaksoon. Ara Aikio telmii lasten kanssa lumipenkalla. Leluina heillä on mitkäs muut kuin leikkimoottorikelkat. Saamenkielinen puheensorina säestää leikkiä.
Ara Aikio on 38-vuotias syntyperäinen utsjokinen ja saamelainen. Hänen työpaikkansa on nyt kuuden vuoden ajan ollut Utsjoen päiväkodin saamenkielinen osasto, Duottaraski. Viime vuonna hän aloitti myös opiskelun oppisopimuksella lapsi- ja perhetyön perustutkintoon Lapin oppisopimuskeskuksessa. Opiskelu on sujunut loistavasti ja motivaatio on korkealla. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut.
- Aikoinaan kun peruskoulua täällä kävin, niin olin kylän tyhmin, näin sanottiin. Keskiarvoni oli 5,5. Kun kuusitoistavuotiaana täältä lähdin, niin päätin, etten varmasti palaa näin pieneen paikkaan takaisin. Palasin kuitenkin, sillä tämä on Saamen alue ja kotini.
Ei huono koulumenestys tyhmyydestä suinkaan johtunut. Ara on terävä, analysoiva ja positiivinen kaveri, mutta hänellä on kielellinen erityisvaikeus, dysfasia. Tämän vuoksi myös koulun käyminen perinteisen kaavan mukaan lukemalla, kirjoittaen ja tenttien on ollut tuskallista. Päätös lähteä opiskelemaan oppisopimuksella mietitytti. Heti opintojen aluksi hänelle laadittiin myös HOJKS, eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.
- Oli melkoinen kynnys lähteä opiskelemaan, sillä minulla oli huonoja kokemuksia peruskoulun lisäksi myös ravintolakokin koulutuksesta, jonka aiemmin kävin. Mutta kun pääsin alkuun, niin olin hämmästynyt siitä, ettei ensimmäiseksi luotukaan vaikeuksia opiskelutaidoistani. Sain ensimmäistä kertaa elämässä vain opiskella ja oppia.
Dysfasian tuomat vaikeudet saatiin selätettyä uusin konstein ja tekniikan avulla. Ara käyttää kirjoittamisen sijasta sanelinta ja lukemisen sijaan äänikirjoja. Myös muun muassa verkko-opinnot, Skype, Google-kääntäjä ja suulliset tentit ovat avanneet aivan uusia mahdollisuuksia oppia ja osoittaa osaamistaan.
- Into lähti siitä. Moni työpaikalla ja kylälläkin sanoi, että innostus näkyy minussa. Opiskelen illat, tutkin ja paneudun varhaiskasvatukseen. Kaikki tämä on vahvistanut ammattitaitoani.
Aran työpaikkakouluttaja ja työtoveri Tea Raudasoja on hyvin tyytyväinen Aran opiskeluun ja sen tuloksiin. Kaikki tuntuu osuneen nappiin ja koko työyhteisö on entisestään piristynyt.
- Tämä oli juuri oikea aika lähteä opiskelemaan. Työ on jo tuttua, joten suuremman huomion voi siirtää opiskeluun ja työ sujuu myös. Työkokemus taustalla tuo vielä lisää uutta innostusta ja ideoita työhön on tullut paljon lisää. Kun työnkuva on selkeä, niin työ ei vie kaikkia voimia, sanoo Tea
- Niin, dysfasiasta johtuu myös se, että jos minulle tulee kerralla liikaa kuormitusta, niin se myös lukitsee minut. Nyt tätä ongelmaa ei ole, selventää Ara.
Saamelainen päiväkoti on sen alusta saakka ollut kehittyvä kokonaisuus, eikä mitään valmiita sapluunoita sen rakentumiselle ole ollut. Henkilökunta on itse kehittänyt ja soveltanut toimintaa saamelaiseen kieleen ja kulttuuriin. Aralle kulttuuri ja perinne ovat hyvin tärkeitä ja hän haluaa antaa mahdollisuuden nykyisille lapsille saamen kielen sekä kulttuurin vahvistamiseen. Häneltä itseltään se mahdollisuus osittain jo vietiin.
- Itse en osaa saamea lukea enkä kirjoittaa, puhun kyllä. Lääkärit aikanaan päättivät, että minut opetetaan suomen kieleen. Sitä on myöhemmin kaduttu, se ei ole ollut lasta kohtaan oikein.
- Olen lapsuudessa saanut paljon kulttuurioppia enoilta ja tädeiltä. Ajattelin, että kun minulla ei ole vielä omia lapsia, niin haluan välittää ja jakaa sitä tietotaitoa ja ajatusta saamelaisuudesta. Haluan tehdä sen oman kansani hyväksi ja opettaa sitä. Se on kulttuuriarvojen siirtämistä lapsille, sanoo Ara.
Tässä suhteessakin Ara edistää sitä mihin päiväkodin saamenkielinen osasto arvoissaan, tavoitteissaan ja toiminnassaan pyrkii. Duottaraskissa on 16 lasta, perhepäivähoitaja ja lastentarhanopettaja sekä kaksi lastenhoitajaa. Henkilökunta ja lapset puhuvat kaikki keskenään saamea.
- Kieli on tärkeä ja se otetaan jokaisessa toiminnossa esille. Kielen elvytyksessä me tuemme paitsi äidinkielellisiä myös niitä, joilla ei välttämättä ole niin vahva kielitaito. Toiminnalla, joka perustuu kahdeksaan vuodenaikaan, taas siirrämme kulttuuriperinnettä. Liikumme paljon ulkona ja teemme niitä vuodenaikoihin liittyviä asioita, joita tähän kulttuuriin kuuluu, selventää Tea Raudasoja saamenkielisen osaston toimintamallia.
Aran tietopuoliset opinnot ovat Yli-Torniolla Oulun Diakoniaopiston järjestäminä. Vaikka suuri osa opinnoista onnistuu etäyhteyksillä, on hänellä myös lähiopetusjaksoja. Matkaa koko reissulle tulee 1050 kilometriä. Välimatka ei lannista, kuten eivät muutakaan haasteet. Dysfasia on tuonut paljon vastoinkäymisiä, mutta se on myös vahvistanut häntä valtavasti. Nykysin hän on täysin sinut itsensä kanssa.
- Elämässä, ja varsinkin aikuisena olen tämän oppinut. Asioita et saa negatiivisuudella aikaiseksi, vaan jäät niitä surkuttelemaan, tiivistää Ara.
- Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Sen jälkeen en ole välittänyt mitä muut sanovat. Minä muistan vääryydet, mutta en surkuttele niitä. Olen kääntänyt ne vahvuudeksi. Kokemani vuoksi osaan muun muassa ratkoa kiusaamistilanteita tai lasten kiistoja, sillä osaan miettiä mistä kaikki se voi johtua.
Työpaikkakouluttaja on täysin samaa mieltä. Aran asenteesta työhön ja elämään hän on erityisen iloinen.
- Täytyy sanoa, että Aran positiivisuus on hänen hienoimpia puolia. Se tarttuu meihin ja vaikuttaa työhön ja myös lapsiin. Koko ilmapiiri täällä on positiivinen, vahvistaa Tea.
Kirjoittanut Petteri Nissinen
Julkaistu 18.3.2016